Syksyn harmaudesta kohti kevättä!

Päättyihän se vihdoin ja viimein, se loputtomalta tuntuva syksy ja uusi vuosi on saatu käyntiin aurinkoisen purevassa pakkassäässä! Samoin on polkaistu käyntiin ah niin kovin odotettu Jyväskylän oopperan Don Giovanni-produktio. Produktio sai tulikasteensa uudenvuoden aattona täpötäydessä Jyväskylän teatterissa! Yleisön tunnelmista, palautteesta ja Keskisuomalaisen kritiikistäkin päätellen, on työryhmämme onnistunut erinomaisesti ja nyt tietysti toivomme, että ihmiset löytävät tiensä myös loppuihin näytöksiin, jotta oopperan ilosanomaa saisi kuulla mahdollisimman moni!

Myös Arts in Business-projekti lähestyy huippuaan. Lopputapahtuma pidetään helmikuun alussa ja innolla odotan kulttuuri ja liike-elämän ihmisten aktiivista kohtaamista. Ennen loppusuoraa haluan kuitenkin palata vielä kahteen hienoon kohtaamiseen viime vuoden marraskuussa. Oli todella hienoa tavata taidegraafikko Kirsi Neuvonen hänen liiketilassaan ja kuulla hänen tarinaansa oman yrityksen perustamisesta ja siitä, mitä yrityksen johtaminen ja toiminnan pyörittäminen vaatii. Todella suurella kunnioituksella ja nöyryydellä jäin pohtimaan hänen omistautumistaan taiteelleen ja sitä kestävyyden määrää tehdä pitkäjänteistä työtä yrityksensä puitteissa. Olin myös kovin otettu siitä, että Kirsi tahtoi avoimesti kertoa omasta polustaan kohti taideyrittäjäksi ja, että hän koki arvokkaana asiana saamansa tiedon välittämisen myös muille. Hänen esimerkkinsä ympäri vuoden tapahtuvasta systemaattisesta kontaktiverkoston ylläpitämisestä on saanut minutkin aktivoitumaan työrintamalla. Kirsi on omalla esimerkillään näyttänyt, että vaikeallakin marginaalitaidesektorilla voi elättää itsensä ja jopa työllistää ihmisiä, jos vain uskoa ja paloa omaan tekemiseen on riittävästi!

Toinen antoisa kohtaaminen oli itsensä markkinointiin keskittynyt sessio Erja Koivulan kanssa. En pidä itseäni kovin vaatimattomana kaverina, mutta on pakko tunnustaa, että itseni markkinoiminen laulajana on haastavaa minulle eikä se taida muutenkaan kuulua meidän suomalaisten parhaimpiin puoliin. Erja psyykkasi hienolla tavalla ajattelemaan asioita eri näkökulmista ja antoi paljon positiivista virtaa tulevaisuutta ajatellen. Erja sai minut erittäin vakuuttuneeksi siitä, että on uskottava omaan visioon ja kuljettava määrätietoisesti sitä kohden vaikka ehkä ympärillä ihmiset olisivatkin toista mieltä. Elämme elämämme vain kerran: miksi siis käyttäisimme aikaa asioihin, joita emme oikeasti halua tehdä?

Ja nyt vielä enskari tunnelmiin. Oli toki mairittelevaa lukea positiivinen arvio myös omasta henkilökohtaisesta suorituksesta, mutta samalla pohdin sitä työmäärää, minkä aktiiviset oopperan harrastajat Jyväskylän seudulla ovat antaneet tätäkin produktiota varten. Ooppera on tiimityötä ja jokainen komponentti on mielestäni yhtä tärkeä vaikka ne kaikki osaset eivät suoraan yleisölle näykkään. Aivan kuten menestyvässä yrityksessä: jos yhteinen päämäärä on selvä ja johtajat osaavat viedä hyvässä hengessä sitä kohti, ollaan menestyksessä kiinni.