Kasvuooppera- Kansanliike luovan työelämän puolesta

Makoilen Viking Gracen hytissä matkalla kesäisestä Tukholmasta Turkuun. Ruotsalaisista kesähäistä palaillessani tuumin, että kesä on mennyt pitkälti kalastuksen merkeissä ja samalla tunnen semisti huonoa omaatuntoa siitä, että ne lukuisat mestarikurssit ja festarit jäi kiertämättä. Ainahan olisi voinut oppia jotakin ja olla taas astetta parempi laulaja ja taiteilija ensi kautta ajatellen. Ehkä myös se oma naama olisi näkynyt jossakin tärkeässä paikassa, jotta joku voisi sitten seuraava keikkaa miehittäessä muistaa juuri minut. No kesä on joka tapauksessa ollut elämyksiä täynnä ja rentouttava, hyvillä mielin siis kohti uutta työvuotta!

Miksi siis kirjoitan ensimmäistä kertaa elämässäni blogikirjoitusta ja mikä ihmeen Kasvuoooppera? Jyväskylä Sinfonian intendentti Emma Anttila otti minuun yhteyttä mielenkiintoisen pilottiprojektin tiimoilta alueoopperan Don Giovanni -produktioon liittyen, jossa teen roolidebyyttini Don Ottaviona. Projektin perimmäisenä ajatuksena olisi lähentää liike-elämää ja ns. korkeakulttuuria ja ennen kaikkea tutkia sitä, miten molemmat osapuolet voisivat oppia toisiltaan. Voisiko liike-elämä soveltaa taidepuolen luovia prosesseita omissa projekteissaan? Voisiko tällaisen yhteistyön kautta myös aueta uusia rahoituskanavia taiteen puolelle? Laitan itseni likoon tähän projektiin antaakseni oman henkilökohtaisen näkemykseni ja kokemukseni taiteilijana olemisesta, siitä, mitä vaikkapa oopperarooliin valmistautuminen vaatii ja millaista on olla freelance laulaja tällä hetkellä Suomessa. Toivottavasti ensi keväänä olemme luoneet uusia kanavia ja ajattelumalleja kulttuurielämän ja liike-elämän välille ja vähintäänkin oppineet jotakin uutta.

Olen ammatillisessa mielessä mielenkiintoisessa risteyskohdassa. Jättäydyin turvallisesta kuukausipalkkaisesta virastani Kansallisoopperan kuorossa virkavapaalle heinäkuun lopulla haastaakseni itseni solistiuralle. Viime kauden aikana sain sen verran kiinnostavia työtarjouksia, jotta virkavapaalle jääminen tuntui järkevältä ja lopulta oikeastaan ainoalta mahdollisuudelta. Reissuntäyteisen kesän jälkeen odotan innolla kauden tulevia haasteita, jotka alkavat Helsingin Juhlaviikoilla Wozzeckin merkeissä!